This posting only in Finnish, absolutely nothing about knitting.


Avaudun nyt aiheesta, jolla ei ole mitään tekemistä neulonnan tai käsitöiden kanssa yleinsäkään. Eli, kaikkia on täten varoitettu.

En ole täällä hirveemmin kirjotellut muusta kuin noista käsityöjutuista, eikä tarkoituksena olekaan, vaikka mistä sitä tietää, jos tämä vaikka aukaisee jonkun padon, ja elämästä kertoilu tulee toistuvammaksi. Ainakin toistaiseksi ei ole tarpeen avata mitään bloginhaarakonttoria, koska mun elämässä ei juurikaan tapahdu mitään. Mutta juuri nyt tuntuu sille, että on pakko päästä avautumaan.

Ja asiaan.

Tähän aikaan vuodesta on saanut lukea muutamista blogeista uuden opiskelupaikan hehkutuksia, esim. Kaisakaisa ja Anu, ja muistaakseni muutama muukin, mutta tähän hätään en niitä löytänyt. Se on siistiä, fiilis on ihan mieletön, ainakin sen perusteella, mitä voi kirjoituksista päätellä, ja oman muistin perusteellakin. Onnea vaan vielä sinne kaikille yhteisesti!

Minä olen jotenkin vissiin hidas sitten. Aloin tosissani miettiä tota koulutusasiaa vasta silloin, kun kaikki hakuajat oli jo päättyneet, ja pääsykokeetkin ohi. Kyllä se oli jo jollainlailla mielessä silloin maailmalta palattua, mutta ajattelin sen olevan vaan jotain takasintulosopeutumisongelmaa.

Olen jo yläasteikäisestä tiennyt, mille alalle haluan opiskelemaan, mikä tekee tästä koko ongelmasta mun mielestä jokseenkin koomisen. Jätin hakematta pariin sellaseen paikkaan, mitkä oisi kanssa kiinnostanut, että voisin paremmin keskittyä nimenomaan tämän alan pääsykokeisiin. Lukion jälkeen sitten tsemppasin pääsykokeisiin urakalla, ja (taivas)paikka aukeni ja elämä oli unelmaa.

Siitä on nyt sitten kolme vuotta. Viimeisimmän lukukauden olin vaihdossa, ja sen ajan kokemukset yhdistettynä kesällä alkaneeseen hommaan alalla on saaneet mut vakuuttuneeksi siitä, että tää ei oo mun juttu. Eikä tooooodella huonot työllistymisnäkymät yhtään avita tilannetta. Ja tutkijaksi minusta ei oo. Eikä mulla oo oikein mitään hajua siitä, mitä nyt haluisin sitten tehdä. Tulevana lukuvuotena varmaan vähän pakolla viimeistelen kandinpaperit (joista ei oo tällä alalla mitään apua mihinkään, vaikka niitä väkertäessä menee ikuisuus ja saa repiä hiuksiaan päästä ihan urakalla, mutta onpahan ainakin jotain paperilla, ja selkeä piste, mistä voi joskus jatkaa, jos sittenkin tulee toisiin ajatuksiin.) ja mietin samalla, mitä ihmettä sitä elämällään tekisi.

Kaikki mieleen tulevat opiskeluvaihtoehdot on jokseenkin utopistisia, eikä työllistymisen kannalta yhtään sen realistisempia. Mutta ne edes tuntuisi hyvälle. Oon jo monesti nähny uniakin tästä aiheesta, sen verran se mielessä pyörii. Paras oli se, että mentiin poikaystävän kanssa naimisiin ja muutettiin Argentinaan...voisin vaikka oikeesti lähtä...

Haluaisin tuntea tosissani olevani hyvä siinä, mitä teen ja nauttia siitä ihan täysillä.


Neulepäivityksiä jossain vaiheessa, oon taas reissussa..